Aloita ketjun hahmottamisesta
Ääniketju tarkoittaa reittiä, jonka ääni kulkee äänilähteestä tallennettavaksi signaaliksi. Yksinkertaisimmillaan ketjussa on mikrofoni, kaapeli ja tallennin. Kun tuotanto kasvaa, väliin tulee esivahvistin, miksauspöytä tai langaton lähetin ja vastaanotin. Jokainen lenkki voi muuttaa signaalin tasoa tai laatua, joten kannattaa piirtää reitti paperille ennen kuin alat kytkeä mitään.
Kirjoita jokaisen laitteen kohdalle, mitä liitintä se käyttää ja onko se tulo vai lähtö. Samalla näet heti, tarvitaanko adapteri. Tämä on sama ajattelutapa, jota käytämme kurssin mikrofonimoduulissa: ensin kokonaisuus, vasta sitten yksittäiset asetukset. Valmistajien käyttöohjeissa signaalireitti on usein esitetty lohkokaaviona, ja sellaisen lukeminen kannattaa opetella.
Hyvä tapa harjoitella on ottaa yksi oma laite ja selvittää sen käyttöoppaasta, mitä tuloja ja lähtöjä siinä on. Merkitse muistiin, onko tulo mikrofonitasoinen, linjatasoinen vai molempia varten. Sekoitus näiden välillä on yleisin syy heikkoon tai säröiseen ääneen.
Valitse mikrofoni ja suuntakuvio tilanteen mukaan
Mikrofonin suuntakuvio kertoo, mistä suunnasta se ottaa ääntä vastaan. Pallokuvio kuulee joka suunnasta, kardioidi painottaa eteen ja kiilakuvio eli supercardioid ja hypercardioid kapeammin eteen. Haastattelussa lähellä suuta pidettävä kardioidi vähentää huoneen kaikua, kun taas pallokuvio sopii tilanteisiin, joissa mikrofoni on kiinnitetty vaatteeseen.
Puomissa käytettävä kiväärimikrofoni on suunniteltu pitkäksi ja kapeaksi, mutta sen kapea kuvio ei poista huoneen kaikua yhtä tehokkaasti sisätiloissa kuin moni olettaa. Valmistajat julkaisevat suuntakuviot polaarikaavioina, joista näet vaimennuksen eri kulmissa. Lue kaavio ennen ostopäätöstä.
Muista myös mikrofonin tyyppi. Dynaaminen mikrofoni ei tarvitse ulkoista virtaa ja kestää kovia ääniä, kun taas kondensaattorimikrofoni tarvitsee yleensä phantom-syötön tai oman pariston. Tieto löytyy aina datalehdestä, ja se ratkaisee, mitä tallentimelta vaaditaan.
Liitännät ja kaapelit: XLR, 3,5 mm ja adapterit
XLR on ammattikäytön tasapainotettu liitin, jossa on kolme nastaa. Tasapainotettu siirto vähentää häiriöitä pitkilläkin kaapeleilla, joten se on luonteva valinta, kun kaapelia kulkee useita metrejä. Pienempien kameroiden ja puhelinten tulo on usein 3,5 mm:n liitin, joka on tasapainottamaton ja häiriöherkempi.
Liittimen muoto ei yksin kerro signaalitasoa. Samalla 3,5 mm:n liittimellä voi olla mikrofonitaso, linjataso tai kuulokelähtö, ja johdotus voi vaihdella TRS- ja TRRS-versioiden välillä. Jos kytket puhelimelle tarkoitetun mikrofonin kameraan, johdotus voi olla väärä eikä ääni kulje.
Tarkista siis aina laitteen liitäntätiedot valmistajan dokumentaatiosta, älä vain katso liittimen muotoa. Adapterin ostoa ennen kannattaa varmistaa, muuttaako se vain liittimen vai myös signaalin tason tai tasapainotuksen.
Aseta tasot ennen kuvausta
Äänitason säätö on ketjun tärkein yksittäinen vaihe. Liian matala taso tuo mukaan kohinaa, kun ääntä myöhemmin vahvistetaan, ja liian korkea taso aiheuttaa särön, jota ei voi jälkikäteen korjata. Tavoitteena on, että puhe liikkuu tallentimen mittarissa selvästi nollan alapuolella ja huiput jättävät reilusti pelivaraa.
Säädä vahvistus kuulokkeet päässä ja pyydä puhujaa lukemaan tekstiä normaalilla voimakkuudella, sitten hieman kovempaa. Näin näet, kuinka paljon varaa jää äkillisille äänenpaineen kasvuille. Käytä mahdollisuuksien mukaan laitteen omaa mittaria ja tarkista, millä asteikolla se on piirretty, koska mittarityypit vaihtelevat.
Jos käytät automaattista vahvistuksensäätöä, tiedosta, että se nostaa taustakohinaa taukojen aikana. Monissa kameroissa sen voi kytkeä pois valikosta, ja manuaalinen säätö antaa ennustettavamman lopputuloksen.
Kuulokkeet ovat ainoa luotettava tapa varmistaa, että ketju toimii. Mittari kertoo tasosta, mutta ei siitä, onko mikrofoni kytketty oikeaan kanavaan, onko kaapelissa katkos tai tallentuuko tuulen huminaa. Kuuntele signaali tallentimen kuulokelähdöstä, ei vain mikrofonin vierestä.
Tee lyhyt koetallenne ja toista se. Tarkista, että ääni on molemmilla kanavilla, jos niin on tarkoitus, ja että tiedostoon on tallentunut haluttu lähde. Kokeile samalla liikuttaa kaapelia ja kosketella liittimiä: rahina paljastaa löysän kontaktin ennen kuin se pilaa varsinaisen kuvauksen.
Tuuli on ulkona merkittävin ongelma. Tuulisuoja eli karvapeite auttaa selvästi, mutta suurin vaikutus on mikrofonin sijoittelulla suojaan ja lähemmäs puhujaa. Ota tarpeeksi pitkät kaapelit ja varakaapeli mukaan, koska yksittäinen viallinen kaapeli on yleisin syy keskeytyksiin.
Dokumentoi oma ketjusi
Kun olet saanut ketjun toimimaan, kirjoita ylös laitteet, liitännät ja asetukset. Muistilista säästää aikaa seuraavalla kerralla ja auttaa selvittämään vikoja, jos jokin lakkaa toimimasta. Merkitse myös käytetyt kaapelit ja adapterit, koska niiden sekaantuminen on arkinen mutta harmillinen ongelma.
Kurssimme yhteensopivuuden tarkistuslistat noudattavat samaa ajatusta: jokaiselle liitännälle kysytään tyyppi, taso, virransyöttö ja kaapelin pituus. Voit tehdä oman versionsa yksinkertaisena taulukkona. Päivitä lista aina, kun hankit uuden laitteen tai vaihdat asetuksia.
Älä oleta, että ketju toimii samoin eri paikassa. Eri tallentimen tulot voivat vaatia eri asetukset, ja uusi tila muuttaa tarvittavaa vahvistusta. Tarkistus kestää muutaman minuutin, ja se kannattaa tehdä joka kerta.
Hyvä ääniketju syntyy, kun ymmärrät reitin lähteestä tallentimeen ja tarkistat jokaisen lenkin valmistajan tietojen mukaan. Valitse suuntakuvio tilanteeseen, varmista liitäntöjen yhteensopivuus, aseta tasot varovaisesti ja kuuntele koetallenne. Kirjaa asetukset ylös, niin seuraava kuvaus alkaa varmemmin. Kurssin mikrofonimoduuli käy nämä vaiheet läpi tarkemmin.